Hei, olen Marika Lähteenmäki Kangasalta. PalautumisPolku on mun pieni sivutoiminen yritys. Pieni mutta sitäkin rakkaampi ja tärkeämpi jo nyt vaikka polun tallaaminen on vasta alkutaipaleella. Kerron tässä vähän miksi ja miten lähdin PalautumisPolkuani itse kulkemaan.
Olen lähtöisin länsirannikon pikkukaupungista, Uudestakaupungista. Ukista olen lähtenyt jo nuorena, parikymppisenä ensin Poriin, sitten Turussa muutaman vuoden vietettyäni päädyin Tampereen kupeeseen Kangasalle. Lapsia pyörähti kolme vuosien -96 ja -01 välillä. Päivätyökseni olen työskennellyt jo yli neljännes vuosisataa elintarviketeollisuuden parissa. Työ on ollut enimmäkseen fyysistä ja kuormittavaa. Lisäksi olen harrastanut vuosia liikuntaa. Viimeisen reilun kahden vuoden ajan crossfit-sali on tullut hyvin tutuksi.
Niinpä siinä sitten olikin yllättävä yhtälö tälle keholle: raskas työ, liikunta ja yleinen arjen kuormitus ruuhkavuosien ajoilta asti ajoivat pikkuhiljaa ja salakavalasti kehoni ylirasitustilaan. Vaikka missään vaiheessa en kokenut taikka ajatellut että en jaksaisi. Tai että elämä olisi millään tavoin kuormittavaa. Kuvittelin ihan hyvin pärjääväni lyhyemmilläkin yöunilla kun päivät hyvin sujuivat. Oli kauppareissut, päikkypäivät, koulupäivät läksyineen, ja kaikki muu lasten touhu, harrastuksiin kuljetukset ym kaikki arjen pyöritys. Ja oma liikunta, se oli tärkeää. Niinkuin toki onkin. Mutta liika siinäkin on liikaa vaikka olisi kuinka kivaa ja energisoivaa.
Nyt kun ruuhkavuodet ovat olleet ohi jo pitkään, on pitänyt se tyhjiö korvata jollain tapaa. Käsitöitä, liikuntaa, töitä…ja iltavirkkuna kun iltaisin kiva on kaikkea tehdä niin saattoi, ja saattaa välillä vieläkin ilta vierähtää pikkasen liian myöhäiseksi vaikka hyvin on tiedossa että aamulla taas kello soi ja työmaa kutsuu.
Kehoni alkoi ilmoitella, että on aika hidastaa. Alkoivat tykyttelyt tuntua rinnassa, olo oli ajoittain erittäin epämukava. Olen kärsinyt aina tykyttelystä, tai sen tunteesta. Olin kuvitellut että lihasjumien takia tuntemuksia, työni kun oli ja on kovinkin yläkropan lihaksistoa kuormittavaa. Lääkärin pakeille oli kuitenkin tässä kohtaa mentävä ja ihan oikeaa ylimääräistä tykyttelyä se sitten oli. Tutkittiin hyvin, olin hetkellisesti ihan kauhuissani. Mutta lopulta kaikki hyvin eikä ongelma ollut paha, se vaan oli itseaiheutettu! Olin ylirasitustilassa ja sydän ilmoitti että nyt seis tämä maratoni ja lepoa lepoa lepoa paljon. Ja ruokaa. Olin myös unohtanut miten tärkeää on ruokailun merkitys palautumisessa ihan perusarjesta. Mielestäni kyllä söin hyvin, mutta määrä oli ollut liian pieni. Lopulta siis päädyin tilanteeseen, missä palautuminen oli pakollista.
Etsiessäni tietoa kehon rasitustilasta ja palautumisesta, alkoi asia kiinnostaa sitä enemmän mitä enemmän luin ja löysin tietoa ja faktoja kehon toiminnasta. Aloin miettiä ja ymmärtää monia asioita ympäriltäni lukemieni artikkelien ja tekstien pohjalta. Tuli voimakas fiilis ja tarve lukea ja hakea lisää, tuli tarve oppia. Muutenkin kuin omaksi tarpeeksi.
Sitten. Auvo-kosketushoito mainos välähti instagramia selatessa näytölle. Klikkasin sen auki. Heti tuli olo, että tämä on jotain mitä haluan tehdä. Varasin ensin itse ajan Auvo-hoitoon ja jo samana iltana hoidon jälkeen ilmoittauduin koulutukseen! Kesäkuussa 2023 valmistuin Auvo -hoitajaksi, ja heinäkuussa tein ensimmäiset postaukset instagramiin PalautumisPolun tilille! Se oli ensimmäinen mainos avoinna olevista ajoista tekemiini hoitoihin! Se oli hieno tunne! Ja vielä hienompi tunne oli kun ensimmäiset asiakkaat olin hoitanut, olin heti alussa jo niin iloinen että olin löytänyt tälle polulle! Oma kehoni omalla ilmoittelullaan pisti minut hakeutumaan tähän ihanaan ammattiin. On niin hienoa auttaa ihmisiä kosketuksen voimalla pitämään huolta jokaisen omasta kehosta ja hyvinvoinnista. On ollut hienoa tässä matkalla oppia ymmärtämään huolenpidon merkitys jo etukäteen, on helpompi ehkäistä ennalta kuin korjata särkynyttä. Oma kehoni edelleen, ja varmaan jatkossakin ilmoittaa heti kun elämä menee suorittamisen puolelle. Sekin on hyvä että toimii niin, mutta olisinpa osannut ja tajunnut relata ja rauhoittaa vähän aiemmin.
Auvo -hoitajaksi kouluttautumisen jälkeen olen opiskellut Brain Relief -hoitajan opinnot. Valmistuminen on alkuvuodesta 2024, siihen asti teen harjoitushoitoja. Myös kuumakivien käsittely on opinnoissa, ja näille hoitonimike on kuumakivihoito. Suunnitelmissani on myös tulevaisuudessa hankkia palautumis/rentotumisvalmentajan koulutus.
Näin syntyi PalautumisPolku, oman kropan ohjaamana ja innoittamana. Se syntyi halusta toimia palautumisen parissa kiireisen ja suorittavan elämäntyylin vastapainoksi. Se syntyi halusta hemmotella stressaavan, ehkä trendikkäänkin elämäntyylin vastapainoksi. On ihanaa olla ja olen ylpeä saadessani sanoa että olen rentoutushoitaja. Olen koulutukseltani myös kosmetologi eli kosketus hoitomuotona oli toki tuttu jo ennestään. Mutta aiemmin en ollut tajunnut tai edes ajatellut miten voimakas vaikutus käsien kosketuksella voi ihmiskehoon ja mieleen olla! Niin kiitollinen ja onnellinen tästä osaamisesta!
Hoitotilani ovat Kangasalla sekä kotikaupungissani Uudessakaupungissa. Haaveissa on joskus palata takaisin kotikonnuille ihanaan pieneen merenrantakaupunkiin, ehkä tämä on ensiaskel siihen.
Käsillä ja kosketuksella on ihmeellinen voima rentouttaa ja rauhoittaa täysivaltaisesti. Sitä haluan tehdä. Tervetuloa kokemaan ihana hetki!
Tutustu lisää hoitoihini Palautumispolun Palvelut-sivulla ja ole rohkeasti minuun yhteydessä, jos herää kysymyksiä. Löydät minut myös facebookista ja instagramista.